Vidoin se päivä koitti, olin niin fiilareissa. Menin aamulla vaan jumppatunneille, ja sitten mentiin kahdeksitoista Kaisaniemeen. Robin avas ne #wtfJB etkot, ja pakko sanoo et oli se ihan ok. En siis mitenkään tykkää Robinista, enkä tykkää nyt jälkeenpäinkään, mutta siis oli se parempi kuin luulin.
Mikael Gabrielia me ooteltiin enimmäkseen, ja se oli kyllä niin sulonen. Sitten sillä oli JVG ja Cheek vieraina, niin se oli ihan kiva yllätys. Sitten kl.15 kun ne etkot loppu, liityttiin siihen kulkueeseen Hartwallille. Oltiin tosi edessä siinä, ja bongasinkin meidät jossain videosta ylex'n sivuilta. Koko päivä sato, ja joo, oltiin ihan märkiä. Sitten Hartwalille saavuttuamme vähän ennen kello neljää, mentiin Pasilaan syömään. Käytiin siellä vessassa ja valmistauduttiin, ja näin, ja sitten mentiin viideltä Hartwallille jonottamaan. Ostin siitä ulkoa jo merchandisea, ja mentiin sitten jonoon. Jonotus meni tosi nopeasti, eikä ollut kylmä niinkuin silloin Adamin keikalle jonottaessa. Kun ne sitten avas ne ovet, liikuttiin etenpäin ja taaksepäin, ja se oli tosi vaivalloista. Ja siis se haju. Kaikki oli jättänyt ruoat, juomat, tuolit, viltit ja jopa uimapatjan siihen maahan ja se oli kunnon sikolätti. Mutta päästiin sitten vihdoin sisälle ja mentiin heti ostamaan lisää merchandisea. Ostin sieltä sisältä vielä iPhone kuoret ja swetarin, ja sain molempien viimeiset kappaleet, olin toooosi onnekas. Ja siis tuosta swetaristahan olen haaveillut jo reilu puoli vuotta, meinasin jo syksyllä tilata sen netistä, mutta postareista olisi tullut melkein yhtä kalliit kuin itse swetarista ja sittenhän se olisi mennyt tulliin, ja olisi varmaan maksanut jonkun satasen. Joten olin tosi onnellinen saadessani kaikki nuo merchandiset. Sitten mentiin paikoillemme jotka oli yllättävän hyvät. Vaikka ne olikin yläkatsomossa, niin siis, täydelliset paikat. Robin tuli melkein heti kun päästiin istumaan ja no oli se taas kerran ihan ok. Sitten odoteltiin varmaan joku melkein parisen tuntia?
Tiesin että siinä tulee se kymmenen minuutin countdown, koska olin katellut netissä ennen keikkaa paljon videoita Believe Tourilta.
Sitten kun se countdown ilmesty siihen screenille, oi sitä onnellisuuden tunnetta, ei sitä oikein voi kuvailla. Kymmenen minuutin päästä me nähtäis meidän yks suurimmista idoleista. Ja sitä kiljumista, sitä riitti. Se viimenen minuutti huudettiin kurkku ihan täysillä. Pari sekunttia ennen sitä tärisin ihan kuin joku kana. Laittaisin varmaan tähän muuten sen videon jonka kuvasin, mutta kun se tärisi niin jumalattomasti. Olin kyllä ihan paikoillaan, en edes liikkunut, mutta tärisin vaan niin sairaasti. Sit kun se tuli niillä enkelin siivillä ja "All Around The World" alko, ei sitä tunnetta vaan voi kuivailla. Se oli niiiiiin siistiä. Hypittiin, kiljuttiin, laulettiin ja heiluteltiin lightstickejä.
Justin oli niin täydellinen. Ne hiukset, kasvot, vartalo, tatuoinnit, ah, täydellinen mies. Mun kohokohtia oli varmaan kun se vaan: "When I say Justin ya'll say Bieber!", sillon tiesin että tulis One Time, koska Never Say Never leffassakin oli näin, ja sitten se jatku: "When I say one ya'll say time!", ja sit One Time alko, asdfghjkl, se oli varmaan eka tai toka biisi jonka ikinä kuulin Justinilta. Tanssin sitä ihan täysillä, ja lauloin, ja kiljuin ja varmaan vähän itkinkin. Se laulo sitä vaan kertsin loppuun asti, ja sit tuli Eenie Meenie joka alko tokasta säkeistöstä (kai?), sekin oli niin dream come true kuulla, ja sitten vielä sen jälkeen tuli Somebody To Love. Ne samanlaiset pipotkin, kuin siinä leffassa. Mulla oikeesti tuli semmonen fiilis kuin olisin ollut Never Say Never leffan sisältä, kaikki oli niin täydellistä, ja ihan kuin siinä leffassa.
Seuraava kohokohta oli Be Alright, kun se oli siinä nosturin kyydissä, joka meni ympäri. Sillon se vasta oli meidän lähellä, siis menin ihan sekasin, se oli niin lähellä meitä ettei mitään rajaa. Ja sen jälkeen tuli Fall, joka oli myös aivan ihana.
Ja sit asdfghjkl tuli varmaan koko kohokohta NEVER SAY NEVER!! Kun se siinä selitteli että sillä on yks motto, niin osasin jo kuulla sen sanomassa sen samalla tavalla kuin leffassakin: "Never Say Never." Ja sitten se sanokin sen niin, taas tuntu siltä kuin olisin ollut sen leffan sisällä. Ja sit tuli Beauty and a Beat, ja tiesin heti sen biisin loputtua etten ollut OLLG, koska sen biisin aikana ne valitsee sen. Mutta onhan se aika pieni mahdollisuus kuitenkin. Sitten se soitti rumpuja, ja laulo Rack Cityä. Olin joskus viime vuonna nähnyt videon missä se laulaa Believe Tourilla Rack Cityä, mutta olin ihan unohtanut. Vaikka se lauloikin sen sensuroidusti, niin oli se parempi kuin Tyga. Sitten One Less Lonely Girl alko, ja niin alko pillityskin. Mä itkin siis niin suunnattoman paljon, ja vielä enemmän kun se OLLG tuli lavalle, en ees pystyny laulaa enää mukana kun tunteet oli niin pinnassa.
Sit sen jälkeen tuli As Long As You Love Me, ja itkin koko senkin biisin vielä, siis oikeesti me oltiin ihan hysteerisiä, me vaan itkettiin ja itkettiin.
Mut siinä kiljuttiin myös sen itkemisen ohessa, koska sen paita oli kadonnut jonnekkin ja sillä oli enää takki päällä. Uuuuh.
Mut sit käskin itseäni ryhdistäytyä, ja sitten se itkeminen pikkuhiljaa loppu.
As Long As You Love Me'n jälkeen tuli vika biisi ennen encorea, Believe. Ja siis kun se soitti sitä pianoa se oli kyllä niin täydellinen kuin olla ja voi. Sitten se lähti ja venailtiin encorea.
Sitten se tuli takas ja laulo Boyfriendin. En oikeen pystynyt handlaamaan siinä lopussa kun tuli kaks semmosta kovaa biittiä niin se vaan tota liikehti Jerryn kanssa ylös alas. Juu, ei siitä enempää...Sen jälkeen se otti sen liivin pois, ja oli siinä ilman paitaa ja ASDFGHJKL fangirl overload, siis en oikeesti kestänyt sitä. Se oli vaan ihan liian täydellinen. Ja sit tuli taas kuuluisat sanat leffasta: "Who wants to be my baby?". Sillon kiljuttiin vielä vähän enemmän ja laulettiin joka ikinen sana mukana ihan hengähtäneenä. Ja sitten se olikin jo ohi. Ja sit oli samalla maailman parhaat ja haikeimmat fiilikset.
Merchandiset jotka ostin:
Oon niin onnellinen et oon nyt oikeesti nähny sen. Mut surullinen koska se on ohi. Mutta Justin ansaitsee kyllä lomaa tän kiertueen jälkeen. Oli yksi elämäni parhaista päivistä. Tässä kesti nyt hetki että sain tämän tehtyä koska kuten huomaatte tää oli aika pitkä postaus. Kiva jos joku jaksoi lukea kaiken. Adios.
Xoxo, Siri ♥
Mikael Gabrielia me ooteltiin enimmäkseen, ja se oli kyllä niin sulonen. Sitten sillä oli JVG ja Cheek vieraina, niin se oli ihan kiva yllätys. Sitten kl.15 kun ne etkot loppu, liityttiin siihen kulkueeseen Hartwallille. Oltiin tosi edessä siinä, ja bongasinkin meidät jossain videosta ylex'n sivuilta. Koko päivä sato, ja joo, oltiin ihan märkiä. Sitten Hartwalille saavuttuamme vähän ennen kello neljää, mentiin Pasilaan syömään. Käytiin siellä vessassa ja valmistauduttiin, ja näin, ja sitten mentiin viideltä Hartwallille jonottamaan. Ostin siitä ulkoa jo merchandisea, ja mentiin sitten jonoon. Jonotus meni tosi nopeasti, eikä ollut kylmä niinkuin silloin Adamin keikalle jonottaessa. Kun ne sitten avas ne ovet, liikuttiin etenpäin ja taaksepäin, ja se oli tosi vaivalloista. Ja siis se haju. Kaikki oli jättänyt ruoat, juomat, tuolit, viltit ja jopa uimapatjan siihen maahan ja se oli kunnon sikolätti. Mutta päästiin sitten vihdoin sisälle ja mentiin heti ostamaan lisää merchandisea. Ostin sieltä sisältä vielä iPhone kuoret ja swetarin, ja sain molempien viimeiset kappaleet, olin toooosi onnekas. Ja siis tuosta swetaristahan olen haaveillut jo reilu puoli vuotta, meinasin jo syksyllä tilata sen netistä, mutta postareista olisi tullut melkein yhtä kalliit kuin itse swetarista ja sittenhän se olisi mennyt tulliin, ja olisi varmaan maksanut jonkun satasen. Joten olin tosi onnellinen saadessani kaikki nuo merchandiset. Sitten mentiin paikoillemme jotka oli yllättävän hyvät. Vaikka ne olikin yläkatsomossa, niin siis, täydelliset paikat. Robin tuli melkein heti kun päästiin istumaan ja no oli se taas kerran ihan ok. Sitten odoteltiin varmaan joku melkein parisen tuntia?
Tiesin että siinä tulee se kymmenen minuutin countdown, koska olin katellut netissä ennen keikkaa paljon videoita Believe Tourilta.
Sitten kun se countdown ilmesty siihen screenille, oi sitä onnellisuuden tunnetta, ei sitä oikein voi kuvailla. Kymmenen minuutin päästä me nähtäis meidän yks suurimmista idoleista. Ja sitä kiljumista, sitä riitti. Se viimenen minuutti huudettiin kurkku ihan täysillä. Pari sekunttia ennen sitä tärisin ihan kuin joku kana. Laittaisin varmaan tähän muuten sen videon jonka kuvasin, mutta kun se tärisi niin jumalattomasti. Olin kyllä ihan paikoillaan, en edes liikkunut, mutta tärisin vaan niin sairaasti. Sit kun se tuli niillä enkelin siivillä ja "All Around The World" alko, ei sitä tunnetta vaan voi kuivailla. Se oli niiiiiin siistiä. Hypittiin, kiljuttiin, laulettiin ja heiluteltiin lightstickejä.
Ja sit asdfghjkl tuli varmaan koko kohokohta NEVER SAY NEVER!! Kun se siinä selitteli että sillä on yks motto, niin osasin jo kuulla sen sanomassa sen samalla tavalla kuin leffassakin: "Never Say Never." Ja sitten se sanokin sen niin, taas tuntu siltä kuin olisin ollut sen leffan sisällä. Ja sit tuli Beauty and a Beat, ja tiesin heti sen biisin loputtua etten ollut OLLG, koska sen biisin aikana ne valitsee sen. Mutta onhan se aika pieni mahdollisuus kuitenkin. Sitten se soitti rumpuja, ja laulo Rack Cityä. Olin joskus viime vuonna nähnyt videon missä se laulaa Believe Tourilla Rack Cityä, mutta olin ihan unohtanut. Vaikka se lauloikin sen sensuroidusti, niin oli se parempi kuin Tyga. Sitten One Less Lonely Girl alko, ja niin alko pillityskin. Mä itkin siis niin suunnattoman paljon, ja vielä enemmän kun se OLLG tuli lavalle, en ees pystyny laulaa enää mukana kun tunteet oli niin pinnassa.
Sit sen jälkeen tuli As Long As You Love Me, ja itkin koko senkin biisin vielä, siis oikeesti me oltiin ihan hysteerisiä, me vaan itkettiin ja itkettiin.
Mut siinä kiljuttiin myös sen itkemisen ohessa, koska sen paita oli kadonnut jonnekkin ja sillä oli enää takki päällä. Uuuuh.
Mut sit käskin itseäni ryhdistäytyä, ja sitten se itkeminen pikkuhiljaa loppu.
As Long As You Love Me'n jälkeen tuli vika biisi ennen encorea, Believe. Ja siis kun se soitti sitä pianoa se oli kyllä niin täydellinen kuin olla ja voi. Sitten se lähti ja venailtiin encorea.
Merchandiset jotka ostin:
Swaggy basket jersey, 40 €
Normi kiertue-paita 30 €
Swetari 55 €
Swaggy snapback 35 €
iPhone kuoret 25 €
Oon niin onnellinen et oon nyt oikeesti nähny sen. Mut surullinen koska se on ohi. Mutta Justin ansaitsee kyllä lomaa tän kiertueen jälkeen. Oli yksi elämäni parhaista päivistä. Tässä kesti nyt hetki että sain tämän tehtyä koska kuten huomaatte tää oli aika pitkä postaus. Kiva jos joku jaksoi lukea kaiken. Adios.
Xoxo, Siri ♥
omg vähän ihanat noi paidat ja noi kuoret :33 !!
VastaaPoistaHeh, ikr ;)
PoistaKivan tuntunen blogi! (:
VastaaPoistahttp://daybyday-annika.blogspot.com
Kiitos paljon! Kiva kuulla :)
Poista