P!NK Live 28.5.2013

Tästä keikasta on jo kaksi viikkoa aikaa. Olin Emman kanssa katsomassa P!nkiä. Se oli jo toinen kertani, kun käyn P!nkiä katsomassa. Ensimmäinen kerta oli 12.11.2009 (muistan vieläkin ulkoa päivämäärän (y) ) Funhouse Tourin tullessa suomeen. Siitä en muista kamalan paljon. Ainoa biisi jonka muistan hyvin on Funhouse. Lavalla oli isoja puhallettavia clowneja. Ja tottakai muistan ne pitsihousut. Ja meidän edessä istumapaikoilla oli kaksi häirikkiöä, sen verran muistan. Mutta, palataanpa nyt tähän viimesimpään keikkaan. Se oli siis tiistai, ja se oli ihan normi koulupäivä, paitsi koko koulu lopetti kahdelta. Mentiin koulun jälkeen Emman kanssa meille pariksi tunniksi, ja sitten suunnattiin keskustaan. Mentiin ensin asematunnelin mäkkäriin. Istuttiin semmosessa tosi ahtaassa tilassa syömässä siellä, uusi kokemus sekin. Mutta, siirryttiin sitten Pasilaan noin 45 minuuttia ennen ovien avaamista. Siellä oli tosi vähän porukkaa. Suunnilleen yhtä paljon kun mentiin jonottamaan Adamin keikalle, ja sinne mentiin 4 ja puoli tuntia aikasemmin, nyt 45 minuuttia ennen ovien avaamista. Päästiin sitten hyvin sisään, ja tavaroiden/ruumiin tarkastajakin oli oikein mukava. Yleensä ne on kärttysiä, mutta tämä mies vaan jutteli meille. Ostin vain yhden paidan vaan, koska olen lähes peeaa, kun tuhlasin lähes 200€ Justinin keikalla, ups. Katsomoonkaan ei päästy ihan heti, vaan odotettiin siinä hyvä tovi ennenkuin he avasivat ovet. Oli se aika pelottavaa sitten mennä sinne katsomoon, koska meillä oli ihan ylimmällä rivillä paikat. Niin korkeella Hartwallilla kuin vaan mahdollista. Siellä oli aika pelottavaa istua ja kattoa alas kuinka jyrkästi ne kaikki penkit oli. Ensimmäinen kerta vikalla rivillä, olen ennen vaan ollut tyyliin kolmannesvikalla rivillä Shakiran keikalla. Eka asia jota hehkutettiin siinä toisillemme hyvät 10 minuuttia, oli se lava. Se sydämmenmuotoinen lava. Se oli niin siisti.  

Aattelin ettei siellä olisi lämppäriä, mutta sitten olisko ollut noin 19:40 (?) aikaan, kun mies kitaran kanssa asteli lavalle. Ihmeteltiin kuka se on, koska sieltä ylimmältä riviltä ei selvästikkään voi tunnistaa kasvoja niin kaukaa. Sitten hän esitteli itsensä. Redrama. Oli mukava yllätys. Redrama sai meiningin käyntiin, ja sitten odoteltiin P!nkiä. Mutta ennen P!nkiä meitä viihdytti semmonen mystinen vähän clownin oloinen pikkumies. Hän käveli ympäri katsomoja ja poseerasi kameroille. Se siis näky isoilla screeneillä. Ja parasta oli kun hän etsi kaljun miehen itselleen, ja istuutui sen kaljun miehen yläpuolella olevalle penkille, ja alkoi totah...hieroa sitä miestä. Säästän ehkä yksityiskohdat, voitte käyttää omaa mielikuvitustanne. Ja sitten hän nuoli miehen kaljua päätä, tyttöystävän/vaimon nauraessa vieressä. Sai koko hartwall hyvät naurut siitä. Sitten keikka alko tämän clowni miehen puheella.

Tuossa se clown mies, joka oli "juontaja" ^^

 

Alotusbiisi oli "Raise Your Glass". Noustiin sillon jo Emman kanssa ylös pomppimaan. Onneksi oltiin ylimmällä rivillä, niin tuskin häirittiin ketään pomppimisellamme. Oon tottunut siihen että keikoilla hypitään ja pompitaan täysillä, mutta täällä oli vähän iäkkäämpi yleisö enimmäkseen, joten ymmärän kyllä miksei monet muut seisseet tai hyppineet. Seuraava biisi oli Walk of Fame, josta minulla ei kyllä ole kamalan hyvää muistikuvaa. Kamalaa kun on näin huono muisti! Mutta sitten tuli "Just Like A Pill" ja hypittiin ja laulettiin täysiin. P!nkin vanhoista hiteistä tulee aina vaan niin hyvä fiilis. Ja sitten "U+Ur Hand". Olin niiiiin onnellinen, koska tämä biisi on yksi lemppareitani. Ja pari päivää ennen keikkaa kuunnellessani kyseistä biisiä, ymmärsin vihdoin mitä se tarkoittaa. Siis biisin nimi, ja koko biisin tarkoituskin. Hehe, monta vuotta tähänkin meni.
Sitten tuli "Leave Me Alone", josta tuli myös tosi nostalginen fiilis. Oli ihanaa kuulla vanhempaakin tuotantoa, ne vanhimmat on yleensä niitä kultasia klassikkoja, joihin ei koskaan kyllästy.

 

Seuraavksi tuli "Try", ja nähtiin sitä P!nkin upeaa ylä-ilmoissa temppuilua niiden liinojen varassa. Kyllä se nainen on niin notkea ja taitava.
Sitten tuli "Wicked Game", joka oli Chris Isaak coveri. Biisi sanoo meille suomalaisille ehkä enemmän jos puhutaan Ville Valon "Summer Wine"'stä.
"Give Me A Reason" oli seuraava kipale, jossa tuli Nate Russin osat screenillä. Oli oikein kaunis kyllä livenäkin. Jaa sitten taas tuli niitä vanhoja kultasia. "Trouble" oli seuraava, ja sillon hypittiin ja laulettiin taas ihan täysiä. Seuraavat oli "Are We All We Are" ja "How Come You're Not Here". Niiden jälkeen tuli Sober. Se on myöskin semmonen biisi josta on tullut jotenkin tosi henkilökohtanen, ja se herättää mussa aina paljon tunteita kun kuulen sen. Ja siis, P!nk oli semmosessa isossa pallossa joka roikku katosta ja pyöri ihan joka suuntaan, ja siinä vaiheessa vaan tuijotin sitä haavi auki ja ihmettelin miten joku pystyy laulamaan niin hyvin vaikka pää on ihan pyörällä.

 

Sitten flyygeli tuotiin lavalle ja siinä oli sitten ongelmia sen jalka-pedaalin kanssa, ja P!nk joutu viihdyttää meitä kertomalla vitsejään. Mulla on vitseistä ja biisistä video. Ja biisi oli siis "The Great Escape".

 

   

Sitten P!nk siirty kitaristin kanssa sydämmenmuotoiselle lavalle laulamaan pari biisiä akustisesti. Ensin "Who Knew", josta minulla on video. Oli niin ihanaa kuulla tämäkin livenä.

 

 Ja toinen akustinen biisi oli "Fu*kin' Perfect", oioi, tämäkin on niin ihana biisi. Siinä sitten oli joku fani joka ilmeisesti halusi P!nkin kirjoittavan nimmarin hänen käsivarteensa, ja hän ottaisi siitä tatuoinnin. Video taas ^^

 

Sen jälkeen tuli combo näistä biiseistä: "Most Girls, There You Go, You Make Me Sick".

Jaaa sitten tuli mun oma kohokohta koko keikan aikana! Mun lempparibiisi uudelta levyltä: "Sl*t Like You". Kun P!nk kysy: "Who of you here is a sl*t?" tajusin että nyt, nyt se hetki on koittanut. Huusin ihan täysiin (hehe, eiköhän me kaikki olla edes vähän..). Se biisi vaan saa mut hyvälle tuulelle. Hypin ja lauloin joka sanan mukana. Ja se tankotanssi osuus oli myös tosi hieno. Sen jälkeen mulla oli tosi onnellinen ja hyvä fiilis. Semmonen ihana fiilis, jonka saa kun joku biisi antaa kummasti voimia. Olisin halunnut semmosen paidan misä lukee: "I'm not a sl*t, I just love love", mutta ymmärrän kuitenkin että oon ehkä liian nuori pitämään semmosta paitaa, vaikka eihän siinä sinänsä ole mitään pahaa. 

Sitten tuli vielä "Blow Me" ja encorena "So What" joka oli niin huikee kun P!nk roikku taas kerran semmosista hommeleista ja meni ympäri koko Hartwallia niillä kuin Superman.

Jäin kaipaamaan aika montaa biisiä, P!nkillä on niin paljon hyviä biisejä että siinä menis hyvät 5 tuntia jos olis esittänyt kaikki. Joitain mitä jäin kaipaamaan: "Family Portrait", "Dear Mr. President", "Dear Diary", "Numb", "Funhouse", "Stupid Girls" ja "Conversations with my thirteen year old self".

Oliko kukaan muu tuolla? Mulla oli super hauskaa, ja menisin kyllä vielä kolmannenkin kerran katsomaan P!nkiä!

//Anteeks näistä fonttien vaihteluista, mulla menee hermot bloggerin kanssa. Näytti ihan erilaiselta kirjoittaessani tekstiä, ei näin sekavalta. Anteeeeks

Xoxo, Siri ♥