torstai 2. elokuuta 2012

Pori Jazz 2012



   










Heippa taas. Tässä nyt kertoisin siitä kun olin 23.7. Porissa Pori Jazzissa. Pääesiintyjä oli Norah Jones, ja sitä me oltiin enimmäkseen menossa kattomaan. Olin siis äitini kanssa. Aamulla lähti aikasin Jazz-juna Helsingistä Poriin. Oltiin Porissa joku 12-aikaan, jos oikein muistan? Siinä juna asemalla oli toi mies joka pyöräili ja soitti pianoa samaan aikaan. Kun päästiin sinne Pori Jazz alueelle niin ostettiin heti tollanen kassi jossa oli päivän iltis (Justin Bieber keikka mainos takana♥) ja kaks pulloo mun lempijuomaa, vitamin wateria Hoho, toi kassi makso vaan 2€ ja yks vitamin water maksais kaupassa 2,50-3€.  
Siin oli eka joku Honey Bees, vai mikä lie ja M.A. Numminen, hyyyyi. Se ei ees laulanu, ei pahalla kelleekkään ketä siitä tykkää, mut se oli vaa ällö. 
Sit tuli sellanen suomalainen "sukukokous" bändi. Siinä oli siis kaikki sukua. Niitten nimi oli The Northern Governors. Siinä oli mamman lemppari Tuomo Prättälä mukana. Sit niitten esiintymisen jälkeen kävin ostaa niiden levyn ja pyysin Tuomolta siihen nimmarii. Hitsi se oli kyl jäätävää. Menin siihen sillee hiirulaisena hiljaa: "Saanko nimmarin?", ja ojensin sen levyn sille. Se hymyili ja otti sen levyn ja raaputti nimmarinsa siihen. Sit olin vaan et: "Kiitos.", ja se hymyili mulle. 
Hiljanen Tuomo ;) 
Sit tuli joku semmonen ööh bändi jossa oli yks jolla oli siistit grills'it suussa, bling bling. Joo, en jaksa siitä enempää, ne sai kyl yleisön tanssimaan. 
Ja sit tuli Norah Jones. Se oli kyl ihana. Odotin vaan koko ajan jos se soittais mun lempparin, joka on Sunrise. Sit kun se tuli niin olin vaa et jesjesjes, lauloin lyricsit mukana koska se on tyyliin ainoo biisi jonka osaan siltä. Joo, festari oli kyllä onnistunut. Sitten istuttiin jo junassa takasin päin ja mä istuin siinä paikkallani raaputtaen vispipuurot pois siitä vispipuuron kannesta hölmön näkösenä. Sit huomasin et siitä käveli ohi joku nainen joka katto mua silmiin hymyillen. Minä kun porsastelin siinä ja sit katoin häntä silmiin, ja nolous nous kattoon. Se oli Mari Perankoski. Hups, vaan aattelin, pitäis ehkä sivistäytyä. Sit se käveli siitä vielä 3 kertaa yhteen suuntaan, ja toiseen kun se ravas paikkansa ja ravintolavaunun välillä. Ja joka kerta meidän katseet kohtasivat. Sit tota kun oltiin jo 12-aikaan kotona yöllä niin hoksasin että se mun iltiskassi jäi sinne junan naulakkoon. Eka aattelin että ei siinä ollut muuta kuin se iltis jossa oli Justinin kuva, mutta sit tajusin että mun rakas Hello Kitty lusikka oli siinä. Yyyh, mun Hello Kitty lusikka on nyt ties missä. Tossa on viimenen ja varmaan ainoakin kuva siitä. I miss you ♥ Siinäpä se. Oli muuten ihan kiva reissu mutta sinne se mun lusikka jäi. Tiiän että se oli vaan lusikka, mutta se oli mun lemppari lusikka. 
Ja tota, innostaakseni teitä jotka odotatte nukkekuvia, niitä tulee seuraavassa postauksessa, joka luultavasti tulee huomenna!  


Xoxo, Siri 

4 kommenttia:

  1. voi sua raukka :( harmitta varman pikkasen kuin lusikka jäi.
    Nyt mä tien mitä ostan sulle syntymä päivää lahjaksi :D hienoja kuvia =)

    VastaaPoista
  2. voi sua tunne sun tunteet et se lusikka oli sulle tosi tosi tärkee mut muistat aina ettäsöit sillä vispipuuroa vikan kerra mut voi sua yritä pärjätä ilman lusikkaasi =( muuten tää on ihana blogi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, muistan ;) Yritän pärjäillä :D On mulla vielä Hello Kitty haarukka jäljellä! Oi, kiitos paljon! <3

      Poista